Vuohenputki - hortoilijan herkku vai puutarhurin painajainen?

Kevään ensimmäiset vihreät versot puskevat esiin pihoissa ja puutarhoissa. Yksi tunteita herättävä kasvi nousee niiden joukossa – se on vuohenputki. Monelle vuohenputki on sitkeä rikkaruoho, joka valtaa kukkapenkit armotta. Toisille se taas on odotettu villiyrtti. Vuohenputki onkin yksi parhaista ja monipuolisimmista villiyrteistä, joka sopii keittoihin, pestoihin, piiraisiin ja viherjauheisiin - yksi kasvi, monta näkökulmaa.

Vuohenputki kasvaa Suomessa alkuperäisenä merenrantalehdoissa sekä Hämeen, Savon ja Karjalan rantalehdoissa. Useimmille se on kuitenkin tuttu puutarhoista ja muualta asutuksen piiristä. Nykyihmisen puutarhassa vuohenputki on hankala rikkaruoho, mutta keskiajalla sitä on mahdollisesti levitetty tarkoituksella lääkekasviksi kihdin haudehoitoon. Lajin tieteellinen nimi on johdettu sairauden kreikankielisestä nimestä podagra.

Vuohenputki

Aegopodium podagraria

Vuohenputki on monivuotinen sarjakukkaiskasvi. Monista hyötykasveista tuttu sarjakukkaisten heimo (Apiaceae) on maailmanlaajuisesti laajalle levinnyt ja monisukuinen. Heimoon kuuluu noin 380 sukua, joissa yhteensä lähes 3000 lajia. Suomessa luonnonvaraisia sarjakukkaissukuja on 36 , lajeja noin 50. Hyötykasveista tutuimmat sarjakukkaiset ovat porkkana, palsternakka, persilja, tilli, anis, kumina, kirvelit ja korianteri.

Vuohenputken maavarret rönsyilevät tehden lajista vaikean hävitettävän. Maavarret katkeilevat helposti maata muokattaessa - pieni pala riittää uuden kasvuston alkuun. Usein vuohenputki muodostaa tiiviitä kasvustoja, joissa ei muita kasveja näe. Tiheän lehvästön varjostus voi riittää tukahduttamaan muut taimet, mutta saattaa vuohenputki häiritä kilpailijoitaan muutenkin. Monet kasvit erittävät allelopaattisia aineita, jotka häiritsevät toisten lajien kasvua.

Vuohenputki nousee ensimmäisten villiyrttien joukossa keväällä. Sen tunnistaa mm. laajoista kasvustoista.

Vuohenputken tunnistaminen

Ennen kuin nappaat vuohenputkea koriin (tai revit maasta), pysähdy hetkeksi varmistamaan laji. Sarjakukkaiskasvien joukossa on myös tappavan myrkyllisiä lajeja, joita ei kannata päästää lautaselle. Siksi varma tunnistaminen on tämän kasvin kohdalla erityisen tärkeää.

• 3 x 3 sääntö: Aluslehti on toistamiseen kolmisorminen. Jokainen lehti jakautuu kolmeen lehdykkään. Lehdykkeissä voi kuitenkin olla mutaatioita, joten ainoastaan niiden laskemisen varaan ei kannata laskea.

• Aluslehden lehtiruoti, eli varsi, on V-mallinen ja yhdellä sivulla on kouru. Nämä tuntuvat sormissa, joten vartta kannattaa tunnustella.

• Vuohenputki tuoksuu voimakkaasti, ja tuoksun oppii nopeasti tunnistamaan. Haistele siis.

• Kasvutapa: Muodostaa laajoja, yhtenäisiä ja tiheitä kasvustoja (rönsyilee voimakkaasti).

• Korkeus: n. 30–60 cm ennen kukintaa, kukkiessaan jopa 100 cm.

• Kukinto: Vihertävänvalkoinen sarjakukinto (useita pieniä kukkia sateenvarjomaisesti), pikkusarjat eivät ole suojuslehdelliset
  

Pikkuruisissa vuohenputkissa lehdykät ovat vielä supussa.

Näköislajit

• Karhunputki (Angelica sylvestris)

  • Muistuttaa näköislajeista eniten vuohenputkea - varsinkin nuorena versona

  • Voi kasvaa samalla kasvupaikalla vuohenputken kanssa, mutta kasvaa yksittäin (ei laajana kasvustona)

  • Varressa on tavallisesti punertavaa väriä

  • Alimmat lehdet ovat yleensä kolmeen kertaan parilehdykkäiset

  • Kukinto on valkoinen tai punertava ja pikkusarjat ovat suojuslehdelliset.

  • Ei ole vaarallinen, on käytetty myös ruokana ja rohtona

• Hukanputki (Aethusa cynapium)- erittäin myrkyllinen

  • Muistuttaa silolehtipersijaa

  • Tyveltä usein sinipunainen, ontto, nivelkohdissa väliseinät

• Myrkkykatko (Conium maculatum) - erittäin myrkyllinen

  • Epämiellyttävän hajun lisäksi myrkkykatkon erottaa muista sarjakukkaisista varren punaisista täplistä

  • Kasvupaikkoja ovat pihat, kadunvarret, joutomaat, myllyt, pellot, kaatopaikat, lastauspaikat, satamat

• Myrkkykeiso (Cicuta virosa) - erittäin myrkyllinen

  • Tuoksu ja maku ovat miellyttävät.

  • Vaarallisuutta lisää kasvin yleisyys.

  • Myrkkykeison tyypilliset kasvupaikat ovat rehevien vesistöjen matalassa rantavedessä.
    
    

Vuohenputki vai karhunputki?

Tässä kuvassa tummalehtinen karhunputki kasvaa vaalealehtisen vuohenputkikasvuston keskellä.

Vuohenputki vai karhunputki?

Vasemmalla on karhunputken verso ja oikealla vuohenputken verso.

Mitä ja milloin kerätään?

• Nuoret, vaaleanvihreät versot ja lehdet keväällä ja alkukesästä ovat maukkaimmat.

• Myöhemmin lehdet karkeutuvat, mutta terveitä lehtiä voi kerätä kukintaan asti.

• Keräämällä / niittämällä kasvustoa voi saada uutta satoa koko kesän.
  
  
  
  

Aivan nuoret pienet versot sopivat leivän päälle ja salaattiin.

Käyttö keittiössä

Nuoret lehdet sopivat salaattiin, pestoon, piiraisiin ja keittoihin. Mieto maku tekee siitä helposti lähestyttävän ja monipuolisesti käytettävän villiyrtin.

Vuohenputken kanssa kannattaa kokeilla piirakassa erilaisia juustoja.

Vuohenputki voi olla riesa kukkapenkissä – mutta lautasella se saattaa hurmata myös puutarhurin. 🌿