Siankärsämö (Achillea millefolium) on varmasti meille kaikille tuttu kasvi jo lapsuudesta. Itse ainakin olin innokas kukkakimppujen kerääjä. Siankärsämö oli se sitkeävartinen kukka, joka päätyi joskus kimppuun juurineen, koska vartta ei saanut pienillä käsillä katkaistua. Välillä tuli vastaan vaaleanpunainen yksilö - sekös vaaleanpunaisen ystävää suuresti ilahdutti.

Opiskellessani luonnonkasvien viljelyä luonnonvaratuottajan tutkinnossa kesällä 2021, tein siankärsämön viljelystä kattavan kirjallisen työn. Edelleen tuo kasvi jaksaa kiehtoa minua niin, että haluan tutkia sitä aina vain lisää. Nykyään siankärsämö onkin luonnonkasveista oma suosikkini. Se on hyvä maustekasvi, mutta myös rohtona todellinen monitaituri. Tämä kasvi myös kiehtoo minua sitkeydellään. Siankärsämö ei ole kovin vaativa, sitä näkeekin usein tienvarsilla ja muilla karuillakin kasvupaikoilla.

Fossiilisten kaivausten perusteella siankärsämö on liittynyt ihmisten elämään jo tuhansia vuosia. Legendan mukaan Troijan sodassa Akilleus tyrehdytti sotilastoverinsa verenvuodot siankärsämöllä. Ruotsissa kasvi tunnetaan yhä nimillä sotilaanruohon ja Herba militaris, Ranskassa timpurinyrttinä ja puusepän yrttinä, Venäjällä sirppiruohona. Kun sirppi viilsi haavan, siankärsämön lehtiä pureskeltiin massaksi, joka levitettiin haavan päälle.

Keski-Euroopassa siankärsämöviina on ollut kauan sisäisessä ja ulkoisessa käytössä. Siankärsämöllä on maustettu ruokia ja juomia.

Siankärsämöt kuuluvat mykerökukkaisten eli asterikasvien Asteraceae -heimoon ja kärsämöiden Achillea -sukuun. Suomessa tavataan kahta alalajia. Etelä- ja Keski-Suomessa esiintyvää etelänsiankärsämöä ja (Achillea millefolium ssp. millefolium) sekä pohjoisempana kasvavaa pohjansiankärsämöä (Achillea millefolium ssp. alpestris). Toisinaan tavattu punakukkainen muoto on yleisempi pohjansiankärsämössä kuin etelänsiankärsämössä.

Siankärsämö on monivuotinen ruohokasvi ja Suomen luonnossa yleinen lähes koko maassa, mutta Pohjois-Lapissa paikoittainen tai harvinainen. Kasvi viihtyy niityillä, ojanpientareilla ja pelloilla.

Siankärsämöä käytetään elintarvikkeiden, kasvirohdosten ja kosmetiikan raaka-aineena. Rohtona käytettävän siankärsämön tärkein yhdiste on haihtuvan öljyn pääkomponentti kamatsuleeni.

Suomeen jo satoja vuosia sitten

Siankärsämö on kulttuurihistorialtaan, hyöty- ja lääkekäytöltään ja tarinoiltaan yksi merkittävimmistä kasveista Euroopassa ja Aasiassa. Me nykysuomalaiset emme sen monikäyttöarvoa ja merkittävää historiaa paljonkaan tunne, vaikka olemme tottuneet näkemään kasvin yleisesti kasvavana valkokukkaisena monenlaisilla kasvupaikoilla.

Suomeen laji on saapunut muinaistulokkaana jo satoja vuosia vuotta sitten, mahdollisesti Pietari Gaddin mukana. Pehr (Pietari) Adrian Gadd oli suomalainen luonnontutkija, taloustieteilijä ja kemisti. Hän oli Turun Akatemian ja samalla Suomen ensimmäinen kemian professori vuodesta 1761.

Gadd perusti koepuutarhan Turkuun Linnankadun varrelle sekä kotitilalleen Kaarilan kartanoon. Hän viljeli koepuutarhoissaan perunaa, hamppua, tupakkaa, omenapuulajikkeita, luumu-, päärynä-, kirsikka- ja valkomulperipuita, juureksia sekä vihanneksia. Kasvihuoneissa Gadd kasvatti ruusuja, neilikoita, amarylliksiä, hyasintteja, lumikelloja, tulppaaneja ja liljoja sekä kokeili myös agaven, aloen, oleanterin, opuntiakaktuksen, sitruunan, puuvillan, sokeriruo’on ja viikunan kasvatusta.

Kokeiden tarkoituksena oli löytää Suomen oloissa viljeltäviksi sopivia tekstiiliväri-, lääke- ja ravintokasveja sekä uusia puulajeja puusepänteollisuuden käyttöön. Siankärsämön Gadd halusi vakiinnuttaa maahamme hyötykäyttöön.

Siankärsämön pitkästä käyttöhistoriasta kertoo myös sen monet nimitykset kansan keskuudessa. Kasvi on nimetty mm. tuhattaituriksi, pellon vanhimmaksi, tuhatlehtiseksi, noitakukaksi, akantupakiksi ja kaljaseksi.

Myyttejä ja uskomuksia

Siankärsämöön liittyy harvinaisen runsaasti kulttuuripohjaisia uskomuksia ja tarinoita. Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaat kutsuivat ennen sitä sotayrtiksi ja elämän lääkkeeksi, joka parantaa haavat ja herättää haavoittuneet eloon.

Kasvin kukinta ajoittuu sopivasti juhannukseen, joten kasvilla on ollut erityinen merkitys myös voimakkaan tuoksuisena lemmen hajuvetenä. Jos käytti siankärsämöä seppeleenä juhannusyönä, saattoi saada lähelleen kenet tahansa uroon. Mikäli siankärsämö aiheutti verenvuotoa nenästä, niin se todisti miehen rakastavan häntä. Jos verta ei tullut, oli syytä etsiä toinen mies, sillä tämä noitakasvi tehosi kyllä jatkossa varmasti.

Vaatimaton hyötykasvi luonnossa ja puutarhassa

Siankärsämö on yleinen lähes koko Suomessa. Kasvi kukkii valkoisin mykerökukin keskikesästä syyskuuhun. Laji viihtyy niityillä, peltojen, ojien, metsien ja teitten reunoilla sekä joutomailla lähes koko maassa.

Luonnossa siankärsämöstä hyötyvät monet hyönteiset. Kukat houkuttelevat varsinkin pieniä kovakuoriaisia ja kärpäsiä. Lajin tuoksun on todettu karkottavan tuhohyönteisiä ja houkuttelevan paikalle petohyönteisiä. Tästä on apua myös puutarhassa, joten siankärsämöä kannattaa kasvattaa kumppanuuskasvina muiden hyötykasvien läheisyydessä.

Kasvi jää kuihtuessaan pystyyn talventörröttäjänä, mistä hyötyvät linnut, kuten punatulkut, vihervarpuset ja urpiaiset, jotka nauttivat sen siemenistä. Kasvi on kuulemma myös lampaiden suosiossa.

Vaikka siankärsämöä tapaakin paljon luonnon kasvupaikoilla, voi sille varata paikan myös puutarhassa, esimerkiksi yrttikasvien seassa tai muiden kukkakasvien joukossa. Mukaan kannattaa ottaa myös hieman pohjoisempaa punertavakukkaista alalajia.

Helpoin tapa saada siankärsämöä pihalle on ottaa touko-kesäkuussa luonnosta sen monivuotisia pikkutaimia. Tässä kohtaa luonnontuoteneuvojana (ja ankeuttajana) joudun toteamaan, että tähän tarvitaan maanomistajan lupa, mutta yksityishenkilönä saattaisin itsekin rikkoa tätä sääntöä ottaen huomioon lajin vahvan lisääntymiskyvyn.

Siankärsämöä voi kasvattaa myös itse siemenestä. Siemeniä saa Suomessa mm. Seikkutuotteelta.

Suomalaisten kasvien siemeniä on saatavilla Maatiaiselta, joka kerää luonnonkasvien siemeniä. Maatiainen - Det lantliga kulturarvet ry on aatteellinen yhdistys, jonka tavoitteena on säilyttää vanhat viljely- ja koristekasvit, alkuperäiset kotieläinrodut sekä kulttuurimaisemat ja luonnon monimuotoisuus. Yhdistys pyrkii myös ylläpitämään omavaraisen elämäntavan arvostusta ja sen edellyttämien taitojen osaamista.

Houkutteleva viljelykasvi

Siankärsämöä myös viljellään vaikuttavien aineidensa vuoksi. Siankärsämöstä on tunnistettu 120 eri ainesosaa, joita esiintyy vaihtelevia määriä eri kantojen kasveissa. Kasvi sisältää eteeristä öljyä, seskviterpeenilaktoneja ja flavonoideja.

Siankärsämön eteerisen öljyn koostumus vaihtelee paljon. Vain kolmin- ja nelinkertaisen kromosomimäärän sisältävät siankärsämöt sisältävät atsuleenin esiasteita, jotka tislattaessa muuttuvat atsuleeniksi, joka antaa öljylle sinisen tai vihertävän sinisen värin. Kuivat kukat sisältävät öljyä 0,2-1,4%. Sen pääkomponentti on kamatsuleeni, joka syntyy höyrytislauksen yhteydessä sen esiyhdisteistä, prokamatsuleeneistä.

Luonnonvaraiselle siankärsämölle on tyypillistä, että kaikki yksilöt eivät sisällä prokamatsuleenia. Unkarissa tehdyssä tutkimuksessa 5178 tutkitusta yksilöstä vain 23,4% sisälsi kamatsuleenia. Vastaavassa puolalaisessa tutkimuksessa 76% kasveista sisälsi kamatsuleenia. Suomalaisessa Puumalan tutkimuksessa kymmenestä tutkitusta luonnonkannasta vain kolmessa oli kamatsuleenia.

Mikäli viljelyllä tavoitellaan vaikuttavia aineita ja halutaan käyttää luonnonkantoja, ne on tutkittava jo ennen viljelyä. Vaihtoehtoisesti on käytettävä jalostettua lajiketta, jonka tiedetään sisältävän kamatsuleenia.

Jalostettuja viljelyssä käytettäviä lajikkeita ovat esimerkiksi Saksassa Proa ja Azoff, Slovakiassa Alba ja Sveitsissä Spak. Näiden viljelyä on testattu Suomessa ja on onnistuttu hyvin, koska kasvit talvehtivat juurillaan. Kamatsuleenipitoisuudet ovat testeissä vaihdelleet 37-55% välillä.

Siankärsämön, kuten myös muiden luonnonkasvien, viljelyssä huomioitavaa on, että kasvien kasvuolosuhteet eivät saa olla “liian hyvät”. Mikäli kasvi kokee olosuhteet niin mukaviksi, että suvunjatkamiseen eli kukintaan ei ole tarvetta, se saattaa keskittyä vegetatiiviseen kasvuun. Tällöin kukinta voi jäädä heikoksi. On hyvä siis pyrkiä kasvupaikassa luonnon kaltaisiin olosuhteita, jotka siankärsämön kohdalla voivat olla hyvinkin karut.

Siankärsämön sadonkorjuuta Frantsilassa syyskuussa 2021.

Ruoka olkoon lääkkeemme

Siankärsämö on ollut yksi tärkeimmistä lääkekasveista kansan keskuudessa. Tätä ikivanhaa kasvia on käytetty kauan perinteisessä lääketieteessä tulehduskipulääkkeenä sekä ihon haavojen parantamiseen. Muita siankärsämön terveysvaikutuksia ovat mm. helpottavat vaikutukset ruoansulatushäiriöihin, ahdistukseen ja neurologisiin sairauksiin.

Vuonna 1865 myös Elias Lönnrot ja Thiodolf Saelan kirjoittivat Flora Fennica – Suomen kasvio -kirjassaan siankärsämöstä nimittäen sitä pyörtänökärsämöksi:

“Haju ryytisekainen, väkevä, maku karvas, kutistava. Oluehen käydessä pantuna lisää se voimaa. Lääkkeeksi käytetään kukkia joko teenä, keitesakona tahi kukkaviinana asettamaan veren ja muita juoksuja, väänteitä ja puhkuja, ähkyjä, reväisimisiä, synnytystuskia, leinivikoja, lökätautia ja muita. Lehdet tuoreeltaan muserrettuna ovat hyvät haavoja parantamaan. Kukkaviinasta kehnovatsaisuus ja punatautikin on usein parantunut. Pesovedessä ja hauteinakin ovat kukat hyvin vaikuttavaisia. Rupisia eläimiä pestään tämän kasvin väkevällä keiteliemellä.”

Siankärsämön lehtien paras keruuaika on alkukesästä ennen kukintaa.

Sinikka Piippo kirjoittaa Luonnon lääkeyrtit -kirjassaan (2005) kattavasti siankärsämön käytöstä lääkekasvina eri puolilla maailmaa jopa kymmenien tuhansien vuosien ajalta. Hän mainitsee mm. kiinalaisten käyttävän sitä ennustaessaan tulevaisuutta tai intialaisten kuumelääkkeenä. Se on ollut myös intiaanien tärkeimpiä lääkekasveja, jolla hoidettiin lähes kaikkia yleisimpiä vaivoja. Onpa se ollut meilläkin kansan hyvin tuntema lääkekasvi, jolle on eri puolilta maata tunnettu peräti 160 nimeä.

Keruu ja säilöntä

Siankärsämön sadonkorjuu on mahdollista kaksi kertaa kesän aikana. Lehdet kerätään ennen juhannusta ja kukat alkukesällä kukkien avautuessa. Kukinnot irroitetaan käsin tai saksilla niin, että mahdollisimman vähän vartta tulee mukaan. Voidaan säilöä kuivaamalla tai pakastamalla.

Käyttö

Siankärsämöä käytetään tuoreena, kuivattuna ja pakastettuna. Lehdistä, kukista ja nupuista voi tehdä teetä, mehua, tinktuuraa, voidetta ja kylpyvesiä. Sillä voi maustaa ruokia ja monenlaisia juomia. Perinteisesti siankärsämöllä on maustettu viiniä, olutta ja liköörejä.

Euroopassa siankärsämöä käytetään erityisesti ryydikkäiden ja latinalaisen nimensä mukaan tuhat liuskaisten lehtiensä vuoksi. Lehdet sopivat salaatteihin, kastikkeisiin, muhennoksiin ja vaikka juustotarjottimen osaksi. Siankärsämöä voi käyttää rosmariinin tilalle erityisesti rasvaisten ruokien kanssa antamaan pippurisen säväyksen.

Vaikutukset

Siankärsämö alentaa kuumetta ja hikoiluttaa. Se edistää haavojen paranemista, lievittää paikallisesti kipua ja ehkäisee verenvuotoja. Siankärsämön flavonoidit, tanniinit ja haihtuva öljy ovat antioksidanttisia ja tehokkaasti tulehdusta torjuvia. Sillä on sytotoksista ja antiseptistä vaikutusta bakteereihin, sieniin ja viruksiin. Kasvia pidetään immunomodulaattorisena.

Siankärsämö on limaa irroittava ja kouristuksia laukaiseva, aineenvaihduntaa kiihdyttävä, virtsaneritystä lisäävä, ruoansulatusta parantava, mahan limakalvoa suojeleva, sapen ja virtsan eritystä lisäävä sekä verensokeria ja korkeaa verenpainetta alentava. Siankärsämö virkistää puutteellista ääreisverenkiertoa, edistää laskimoverenkiertoa ja lymfajärjestelmää sekä suojelee maksaa myrkyiltä. Kasvilla on myös estrogeenistä vaikutusta. Haihtuvat öljyt ovat keskushermostoa rauhoittavia. Siankärsämöllä on samanlaista vaikutusta kuin kamomillalla.

Siankärsämöä kutsutaan myös naisten yrtiksi. Sillä voi lääkitä mm. epäsäännöllisiä ja runsaita kuukautisia, kuukautiskipuja, valkovuotoa ja vaihdevuosivaivoja.

Tässä vain osa siankärsämön vaikutuksista. Lisää voi lukea esimerkiksi Sinikka Piipon kirjasta Suomen luonnon lääkekasvit.

Varoitus

Siankärsämö voi aiheuttaa ihottumaa herkille henkilöille ja tehdä etenkin asterikasveille yliherkkien ihon valonaraksi. Lisäksi se voi aiheuttaa siitepölyallergiaa. Pujo- ja kamomilla-allergikko saa helposti yliherkkyysoireita siankärsämöstä. Kasvin runsas käsittely voi aiheuttaa huimausta ja päänsärkyä. Raskauden aikana käyttöä ei suositella, koska voi aiheuttaa keskenmenon.

Lähteet ja lisätietoa:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pehr_Adrian_Gadd

https://www.maatiainen.fi/index.html

https://luonnonyrtit.fi/yrtit/siankarsamo/

https://yrttitohtori.fi/siankarsamo/

Luonnontuoteopas, Heli Pirinen (toim.)

Yrttien viljely, Bertalan Galambosi

Flora Fennica - Suomen kasvio, Elias Lönnrot

Suomen luonnon lääkekasvit, Sinikka Piippo

Siankärsämö - myyttinen monitaituri